Hui tää on jännittävää!

Ensimmäistä postausta! Tähän kohtaan varmaan pitäis kirjottaa joku hieno alkuesittely mutta mun aivot ei nyt toimi eli päätelkää sit ite millanen blogi tää tulee oleen :) Anteeksi kaikille niille joita häiritsee yhdyssanavirheet, mulla ei oo harmainta aavistusta mitkä on yhdyssanoja ja mitkä ei..

Mä asun siis Lapualla, Etelä-Pohjanmaalla, jokirannassa ja koska nyt on kevät ja lumet suli hirveellä vauhdilla niin joki tulvi ihan reippaasti. Melkeen kaikkien naapureiden rantasaunat ui joessa jossain oli ilmesesti päässy vettä jo kellareihinkin. Oikeestihan tulvien pitäis olla tosi kauheita mutta kyl se vaan mun mielestä on lähinnä vaikuttavan näköstä kun vesi nousee joessa vauhdilla ja levee jokapuolelle, se saa jotenki tuntemaan itsensä tosi pieneksi. Puhuttiin että viimmeks olis ollu vesi näin korkeella -84 ja sillon ollaan viimeksi, siis ennen viime perjantaita, avattu sellainen tulvapenkere ja päästetty vesi alajoen pelloille. No viime perjantaina se päästettiin sinne ja sen jälkeen vesi sit laski aika nopeesti. Tottakai mun piti sit kuitenki joka ilta tulva aikaan käydä minimini maakuntakierroksella ihmettelees et kuinka korkeella vesi on. Perjantainakin oli pakko saada kävellä Johannalle ihan vaan tästä syystä. Täs siis muutama huonolaatunen kuva joelta :)

Perjantaina sitten Johannalla käynnin jälkeen lähettiin Johannan ja Elisan kanssa Pinkulle katottiin elokuva syötiin pizzaa ja muutenki vähä herkuteltiin ja hölmöiltiin vaan. Mulla oli kyllä tosi kivaa :)

Pinkulta lähettiin jo aikasin koska mun piti ehtii töihin. Töissä meni aika tosi nopeesti koska ihan kaikki asiakkaat oli hirmu mukavia ja ymmärtäväisiä kun en vielä ihan kaikkee osaa ja tiedä.

 Kolmelta vaari sit haki mut töistä ajettiin mummulaan Kauhavalle missä mun pikkuveljet oli ollu jo perjantaista. Meidän mummula on mun mielestä ehkä yks maailman parhaista paikoista! Se on siis kauhavalla suhteellisen kaukana keskustasta, Lakiamäellä. Niillä on siellä semmonen maatilamatkailutila joka on kyl aika söpö, mutta toi maatilamatkailu ei tokikaan ole se syy miksi mummula on mulle niin tärkee vaan se on jotain ihan muuta jota en oikeen osaa selittää. Aina kannattaa kuitenkin yrittää jotenka siis, siellä on mun mielestä ihanaa koska saa olla keskellä luontoo ja ihmetellä vaan kaikkee niinku pikkulapsi. Siellä on myös aina seuraa koska mun mummulla ja vaarilla on melkein mun ikäisiä sijaislapsia jotka on mulle tosi tärkeitä ja osasta ehkä ainoita ihmisiä joille oon uskaltanu aina olla ihan vaan oma itseni, esittää vapaasti melkein kaikki typerimmäkin mielipiteeni ja vapaasti väitellä niistä. Sitten mummulassa on vielä se taika jota en osaa selittää, jotenkin sinne mennessä unohtaa kaiken stressin ja murheet. Muutenkin siellä on aina jotenkin paljon tyytyväisempi itseensä. Siellä en oikeestaan koko viikonlopun aikana tehny mitään merkittävää, mutta tässä nyt muutama kuva mun mahtavasta mummulasta, huonolaaatuisia nämäkin.

 

sielläkin oli vesi noussut pelloille

Tultiin illalla kotiin ja rupesin vaan tätä postausta kehitteleen eli nyt katon vähä tvtä ja sitten katon vielä loput koulujutut. Toivottavasti tästä mun bloggaamisesta nyt tulee jotain, jos yhtään kiinnostaa niin rupee toki lukijaksi :) Kommentit olis tosi toivottuja, varsinki jos on jotain parannusehdotuksia!